Maurin historiatarinoita

FM Mauri JunttilaTalven 2019 tarinoitani

Helmikuu on talvikuukausia. Silloin saattavat olla talven kovimmat pakkaset. Helmikuu voi siis olla tammikuuta kylmempi. Helmikuuta sanottiin usein myös ”pikkutammeksi”. Kansantarinoissa se on kovasti uhoava. ”Tekisin, mitä tahansa. Jäädyttäisin jopa varsan tamman mahaan, jos toinen silmä ei vettä vuotaisi”.

Helmikuu ei ole hiljainen kuukausi

Ennen pyhuttiin helmikuun alun kynttilänpäivästä yleisesti myös ” sää oli kuin kynttelinä”. Päivä liittyi saumattomasti säihin ja vuodenkiertoon. Sanottiin esimerkisi, että sellaista säätä oli ollut kynttelinä.

Helmikuun ensimmäinen almanakassamme huomioitu päivä on siis kynttilänpäivä. Vanhaan aikaan sanottiin yleisesti päivän pidentyneen silloin yhden kynttilän verran. Vanhan ajan taloissa tarvitsi polttaa valaistuksen takia enää yhtä kynttilää vähemmän.

Kynttilänpäivänä alkoi sydäntalvi olla takana. Lähestyttiin kevättalven kuukausia. Ennen seurakuntalaiset maksoivat yleisesti kirkollisverojaan kotona valmistetuilla kynttilöillä. Ne siunattiin seurakunnallisiin tehtäviinsä kynttilänpäivän messussa.

Kynttilänpäivänä oli tavallisesti aloitettu luterilaisen kirkon valtakunnallinen yhteisvastuukeräys. Vanhaan aikaan eräs Tyrnävän yhteisvastuukeräyksen kerääjiä oli ollut esimerkiksi korvenkyläläinen 1900 – luvun mies Toivo Kaikkonen. Oli ollut hyvä keräysalueen talojen varata paperinen viisimarkkanen keräykseen. Se oli ollut kerääjille mukavampaa tulipalopakkasten aikaan, jos talosta annettava raha oli ollut viiden markan paperiseteli kuin kourallinen kolikoita.

Helmikuun merkkipäiviä on myös laskiainen. Suomen katolisen kirkon aikana se oli ollut huomatumpi ja useampi päiväisempi. Nykyisin juhlimme laskiaissunnuntaita ja laskiaistiistaita. Niitä saatetaan juhlia karnevaalinomaisesti – lähes riehakkasti.

Laskiaisena laskeudutaan pääsiäiseen saakka kestävään ns. suureen paastoon. Syödään vahvaa hernekeittoa, rasvarieskaa ja makeita laskiasipullia, pitkää paastoa odotellessa. Paaston aikana syömisten odotetiin otettavan pidättyvämmin rauhallisemmin.

Jo uskonnon näkemysten takia. Paaston nähtiin olevan osa kilvoittelua paratiisin hyvään, onnelliseen vanhurskauteen, maallisesta elämästä aikanaan pois lähdettyäme.

Ystävänpäivää vietetään vuosittain 14.2. Se on uudempia tulokkaita juhlapäivänä. Ystävänpäivän postikorttien lähettäminen on jo vakiintunut tapa.

Runebergin päivä

Helmikuun 5:ttä päivää vietetään vuotuisjuhlana Runebergin päivänä, liputuspäivänä. Hän oli syntynyt vuonna 1804 Pietarsaaressa ja kuoli 1877 Porvoossa. Johan. Ludvig Runeberg oli suomenruotsalaisia. Häntä pidetään kansallisrunoilijanamme. Ehkä siihen vaikutti, että Suomi oli niinä aikoina kielellisesti tiukasti ruotsalainen. Suomen ruotsalainen Runeberg esimerkiksi kirjoitti tuotantonsa ruotsiksi.

Hän eli elämänsä Venäjän autonomiassa ruotsinkielisessä Suomessa. Runeberg sai jo elinaikanaan suurta kunnioitusta ja huomiota. Hänen syntymäpäiväänsä alettiin juhlia merkkipäivänä jo hänen elinaikanaan. Esimerkiksi ylioppilaita kävi ennen muinoin laulamassa hänen ikkunansa alla aina helmikuun 5. s päivä.

Kalevalan päivä

Suomalainen oli syntyjään myös merkittävä 1800 – luvun suurmiehemme, Elias Lönnroth, joka kokosi kansalliseeppoksemme Kalevalan. Hän kiersi suuritöisesti runojen keruumatkoilla laajassa Karjalassa sekä suuressa Vienassa. Tarinain mukaan hän oli kulkenut jopa paljasjaloin runonkeruumatkojaan.

Lönnroth oli ollut aikoinaan monipuolinen ja kyvykäs mies. Hän oli ollut myös oppinut lääkäri. Kalevalan päivä on merkittäviä vuotuisjuhliamme vuodenkierrossa. Se on myös liputuspäivä meille.

Luonto helmikuussa

Keskialvea eletään vielä helmikuussa. Lunta on kinoksittain maassa ja paljon puissa. Joidenkin näkemysten mukaan helmikuu nimen nähdään tulevan siitä, että lumisilla puiden oksilla ja hangilla kimaltelee monin miljoonin kirkkaita lumikidehelmiä.

Lopulla helmikuuta on pienessä määrin myös eläinkunnan heräilyä. Käpylintuja voi alkaa puuhailla jopa pesänlaitto puuhissaan. Pöllöjä voidaan nähdä myös pesänlaitto puuhissa. Nuo linnut voivat munia muniaan jo kovien pakkasten keskellä. Niiden hiljaista ääntelyä voidaan myös kuulla helmikuussa.

Vanhaan aikaan helmikuu oli myös ollut tärkeitä savottatöiden kuukausia. Suomi eli ennen metsistään pitkän aikaa. Miehiä meni savotoiden metsätöihin hevostensa kanssa. Jotkut olivat menneet savotoihin jo syksyllä ensimmäisten lumisateiden ja pakkasten tullessa. Mukana oli tavallisesti ollut paljon kauraa ja heiniä hevosille. Ruokatarpeita oli ollut myös itselle eli metsätyömiehelle.

Isojen metsäyhtiöiden suursavotoissa oli ollut asunto-ja ruokailukämppiä emäntineen. Oli ollut kahvin ja keiton myyntiä. Hevosille oli myös ollut ruuan myyntiä. Mutta, olihan eläinten ja ihmisten ruokain tuottajain käytännöllistä viedä niitä myös kotoaan. Savotoissa oli ollut paljon työmiehiä myös puiden kaatotöissä ja kuorimassa pöllejä paperipuiksi valtaviin pöllipinoihin.

Helmikuisessa historiassa tapahtui ennen

Helmikuun manifesti nimen saanut valtava nimien keruu asiakirja oli koottu talvella 1899. Keräsimme sen silloin vastalauseeksi silloisten isäntiemme, venäläisten venäläistämispolitiikkaa vastaan.

Silloin olivat alkaneet meille katkerat, surulliset sortovuodet. Suomen alkutaival Venäjän autonomiassa oli ollut auvoisaa onnen ja rauhan aikaa. Jatkuva haavoissa, sairauksisssa, vilussa ja nälässä sotiminen Ruotsin kuninkaiden mielitekojen mukaan oli päättynyt jo vuonna 1809.

Ihmiset alkoivat rakentaa uusia asuntaloja entisten mustien nokisten pienen pienten hirsikömmänöiden, savutupien ja hatarien havu-ja risumajojen sekä turpasmökkien tilalle. Suomalaiset olivat saaneet pitkän autonomian ajan rauhan aikana myös kerättyä hiukan jyviä aittojensa laareihin.

Autonomian ajan, mukavien kulta – aikojen maatalojen keittiöiden padoissa keitettiin vahvoja lihaperunakeittoja suurissa padoissa. Makean imellyslippuviipaleen päälle vuoltiin paksulti voita ja uunissa paistettua lihaa. Juomana oli monilla taloilla sydäntalvellakin maistuvaa täysmaitoa tai makoisaa kirnupiimää eli huitua.

Tie Suomen vapaussotaa

Sortokaudet nimen saaneen yhteiskunnallisen tilanteen alkaessa keisarillinen Venäjä alkoi kiristää otettaan autonomiassamme. Se alkoi suunnitella lisää maksuja ja velvollisuuksia meille. Sotimaan lähdöillä ja asevelvollisuudella Venäjän armeijassa uhkailtiin myös. Helmikuun manifesti (1899) oli ollut suuri vastalause mielenosoitus.

Keisarin valta päättyi Venäjällä vuonna 1917. Siihen oli liittynyt epäjärjestystä, mellakoita, kahakoita ja lakkoja Venäjällä ja Suomessakin. Oli tapahtunut suuri yhteiskunnallinen murros ja muutos. Venäjä eli valtavaa murroskautta. Tsaarien valta – aika päättyi. Yhteiskunnallisten tapahtumien Venäjällä nähtiin antavan mahdollisuudet Suomen saada itsenäisyys.

Yleisesti Suomen vuoden 1918 sodan, vapaussodan, sisällissodan nähdään alkaneen 27.1.1918. Se oli helmikuun alkua vuonna 1918, kun esimerkiksi Oulun valtaus nimen saanut nopeatempoinen sota käytiin. Oulun kahakan, valtauksen voittaneet valkoiset alkoivat laatia ohjelmia hallitsemilleen alueille.

He alkoivat kehoittaa perustamaan alueilleen suojeluskuntia. Temmeksellekin oli perustettu oma suojeluskunta Oulun suojeluskunnan kehoituksesta helmikuussa 1918. Se perustettiin yhdessä Temmeksen kunnallislautakunnan kanssa. Paljon oli saatu temmesläisiä mukaan silloin käynnissä olleeseen Suomen vapausotaan.

Temmesläiset perustivat siis oman suojeluskunnan. He saivat paikallispäällikökseen maanviljelijä Eero Junttilan (vv.1870-1948). Hän oli ottanut päällikkyytensä vastaan 25.2.1918. Alajunttilan Eero isäntä oli ollut vanhan Suomen kaartin käynyt mies ja aliupseeri. Hän oli ollut paikallissuojeluskunnan päällikkönä 18.9.1918 saakka. Sitten hän oli ollut Temmeksen suojeluskunnnan esikunnan (E:n) jäsen. Hän oli toiminut esimerkiksi suojeluskuntansa kasvatuspäällikkönä vuonna 1919. Tehtävää hoiti hänen jälkeensä Temmeksen poliisi Kalle Honka. Temmeksen suojeluskunnan seuraavaksi paikallispääliköksi tuli Temmeksen kirkkoherra Hannes Mustakallio 18.9.1918. Hän oli samalla toiminut myös Tyrnävän ja Temmeksen suojeluskuntien aluepäällikkönä.

Temmesläisiä oli osallistunut monin kymmenin miehin Suomen vapaussotaan ja Oulun valtaukseen jo ennen oman paikallissuojeluskunnan perustamista. Esimerkiksi Tyrnävän suojeluskuntalaisista oli Oulun valtauksessa ollut mukana esimerkisi Jaakko Pasanen (vv. 1888-1962) ja Oskari Katajamaa.

Temmeksen Haurukylän Tomperin talon vanhaisäntä Heikki Karppinen oli kulkeutunut vapaussodan sotareissullaan kauas aina Sallan (Kuolajärvi) rintamille. Hän oli tullut sieltä kotiinsa kesän 1918 aikana. Hän oli kävellyt sieltä kotimatkansa.

Tuuli kävi ennenkin poliittisilla paineilla idästä ja lännestä

Hyvin harva, vain muutama oli uskonut itsenäiseen suomalaisten hallitsemaan Suomeen. Olihan se ennestään tuntematon asia. Monet pitivät suomalaisen miehen kunniana vielä vapaussodan aikana, että vuodattaa hurmeensa valkoiselle hangelle Ruotsin kuninkaan puolesta, vaikkapa kaukana Norjan korkeilla vuorilla. Esimerkiksi kuuluisa ruotsalaisten soturikuningas Kaarle XII kaatui Norjassa vuonna 1718.

Paljon oli myös ollut silloin sitä mielipidettä, että Suomi neidon pitää mennä seuraavaksi Saksan keisarin syliin, päästyään Venäjän vahvan karhun syleilystä. Naurettavalta, kuin höperön höpinöiltä vaikutti silloin sinivalkoinen, itsenäinen Suomi ajatus vuonna 1918.

Paljon oli ollut vielä vapaussodan ajan seuduilla (1918) mielipiteitä, ettemme ole kykeneviä itsenäisyyteen. Vaikeaa näyttää olevan itsenäisyys meille edelleen. Se nähtiin kouriintuntuvasti esimerkiksi 1990 – luvulla. Me suomalaiset, oikeat Euroopan eurooppalaiset, silloin vielä itsenäiset suomalaiset äänestimme itsemme Euroopan Unioniin. Äänestimme kiviriipan kaulaamme. Ruotsi on esimerkiksi edelleen säilyttänyt kruunun rahanaan.

Ennen Euroopan Unioiniin liitymisvaaleja meillä oli puolueiden ja monien EU parlamentin ehdokkaiden kovaa propagandaa. Aina propaganda on ollut kovaa ja vääristävää. Se muuttaa valkoisen mustaksi. Propaganda toisti maneerisesti, että olemme onnellisimpia ilman itsenäisyyttä. Hyvää meille suomalaisille on olla EU:n monien, monien tahdottomien orjalaumassa.

Ei siitä silloisesta EU – ehdokkaiden propagandasta saanut kuvaa, että huomioitiinko ollenkaan suomalaisten yhteistä hyvää. Vaikuttaa, ettei silloin eikä myöhemminkään ole hyvää haluttu meille alkuperäisille, syntyperäisille suomalaisille.

Lähteitä:

http://maukkeliini.suntuubi.com/

http://vanha.suomenluonto.fi/artikkeli-292.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/5._helmikuuta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helmikuun_manifesti

historiantapahtumia.omablogi.fi/2015/11/

25.11.2015 – Temmeksen kirkonkylän Sillankorvasta olivat lähteneet 18 5/3 99 suuren adressin allekirjoittajiksi kunnantupaan esimerkiksi Sillankorvan isäntä Antti Junttila (1825-1905) poikansa Jaakon (1863-1944) ja Eeron (1870-1948)kanssa. Mukana olivat olleet myös Sillankorvan emäntä Maria Junttila os. Anttila (1840-1901) talon miniä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevalan_p%C3%A4iv%C3%A4

http://historiantapahtumia.omablogi.fi/2015/11/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kynttil%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevalan_p%C3%A4iv%C3%A4

https://www.genealogia.fi/hakem/rintamamiehet/luettelo048094s.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle_XII