Marraskuun 2018 tarinaani

FM Mauri Junttila

Marraskuu on syyskuukausia. Mutta, voi marraskuu olla myös jo talvikuukausi. Säät ja ilmat sen näyttävät meille. Marraskuun alku voi usein olla lämpötilaltaan paljon erilaisempi kuin loppukuu.

Marraskuu aikojen saatossa

Riihenpuinti oli ennen vanhaan useiden vuosisatojen ajan tärkeitä marraskuun tapahtumia ja töitä. Riihenpuinti taloisssa oli suuritöinen paljon ihmistyövoimaa tarvinnut ja vaatinut sekä aikaa vienyt tärkeä vuotuistyö. Riihenpuinti oli ollut ihmisten elämään liittynyt välttämätön elintärkeä arkityö.

Riihenpuintia oli ollut vanhaan aikaan syksyisin maaseudun taloilla ajallisesti tehdä hyvin pitkän ajanjakson. Sitä oli kestänyt syksyisin viikkoja ja jopa kuukausia. Toiset talot olivat aloittaneet riihenpuinnin jo loppukesällä varhaisempien viljojen valmistuttua kerättäväksi pelloilta riiheen. Toisilla, vanhan ajan taloilla riihenpuintia piisasi joskus jopa kauas jouluviikolle.

Varhainen riihenpuinti taloissa loppukesällä oli yleensä siksi, että siten saatiin ohrapuurojauhoja ja rieskajauhoja. Puhuttiin uutispuurosta ja uutisrieskasta. Eli ohrajauhoja ja ohraryynejä oli valmistettu kuluneen, menneen kesän ohrista.

Ohra oli nähtävästi tärkein viljakasvi

Tutkijat ovat nykyisin selvittäneet sitä, että ohra oli nähtävästi ollut vanhan ajan maa – ja metsätaloudesta sekä varhaisemmin metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä eläneille suomalaisille yleisin ja tärkein viljakasvi. Siitä valmistetaan leipää ja puuroa. Eläinten ruokaa se myös on aina ollut.

Ohrasta valmistettiin myös olutta. Se oli ollut ennen vanhaan hyvin tärkeä juoma taloissa ruokajuomana. Maitoa oli ollut ennen vain vähäisesti eli sitä piisasi pääasiassa vain pienille lapsille.

Oluella saatiin muille ihmisille ja markinoilla myydessä taloon tuloja, rahaa. Rahaa oli tarvittu taloissa jo hyvin vanhaan aikaan. Rahaa oli käytetty ja tarvittu kauan sitten jo luontaistalouden aikaan. Veronmaksuja oli ollut maksettavana jo luontaistalouden aikana. Valtion voudit keräsivät veroja kruunulle. Kirkot vaativat kirkonveroja ja pappien kymmenyksiä sekä palkkioita esimerkisi ihmisten hautaamisista.

Riihenpuintia työtapahtumana

Maatalous ja pelloilta saatu vilja antoivat meille elannon hyvin pitkän aikaa Suomessa. Monilla vanhanajan taloilla oli ollut tavanomaisena käytäntönä, että niittää viljaa jo kesäisiltä pelloilta ja viedä sitä kuivumaan talon riiheen. Se siellä odotti riihenpuintia. Olihan vilja myös turvassa siellä esimerkiksi alkavan syksyn sateilta. Se oli sisällä kuivassa riihessä.

Siihen syksyiseen riihen puintiaikaan juuri tiettynä ajankohtana vuodesta, vaikuttaa taloilla olleen miettiä sopiva aika, ajatellen talon monia peltotöitä. Isännät joutuivat järjestelemään töitään säiden ja vuodenaikojen mukaan. Huonoa olikin ollut puhdistaa ja kaivaa sarkaojia ja/tai kuokkia lisäpeltoa esimerkiksi myöhäissyksyn, alkutalven jäiseen ja/tai lumiseen maahan.

Vilja oli turvassa kuivumassa ja odottamassa riihessä varstoilla tapahtuvaa jyvien erottamista korsista. Ei viljalla ollut siellä katon alla hätää eikä sillä ollut kiirettäkään kuivassa riihessä. Taloissa oli ennen ollut esimerkiksi paljon kissoja ja koiria. Ne pitivät haitalliset jyrsijät kurissa riihestäkin.

Riihenpuinnin ajallista historiaa on vaikea määrittää. Sen alun voi uskoa olevan niissä kaukaisissa tuhansien vuosien takaisissa ajoissa, kun täällä kaukaisessa Pohjolassa aloimme lähes ”kivikauden luolamiehinä” kasvattaa viljakasveja ruuaksemme.

Nykyisin tutkijat arvelevat, että viljanviljely Pohjolassa on ollut hyvin paljon vanhempaa kuin sitä oli arveltu ja luultu sen olevaksi. Sitä ovat myös nykypäivien siitepölytutkimuksissa huomioineet ja esittäneet, että viljaa oli alettu kasvattaa jo kauan sitten esimerkiksi myös pohjoiseassa esimerkiksi kaukana Kainuun vaaroilla. Tavallisesti mielletään niin, että viljaa oli kasvatettu ensimmäiseksi vain Lounais – Suomessa, Aurajokivarren seuduilla. Sitä oli ennen sanottu Suomen vilja – aitaksi.

Varhaista iältään voi uskoakseni arvella olleen viljan puinnin. Jyviä oli nähtävästi erottu korsista jo kivikauden miesten toimesta? Vilja, jyvät tarvitsi, täytyi nähtävästi kuivattavaa esimerkisi riihessä jo viljaa syövien, viljaa käyttävien kaukaisten esi isäimme aikakaudella. Varmaa tietoa ei ole siitä, miten lienevätkään kivikauden ajan esi – isämme olivat kuivanneet viljansa? Ehkä, ensin vain vaatimattoman asuinmajansa nuotion lämmössä kuivasivat niitä?

Viljat kypsyivät, valmistuivat lisää vanhan ajan riihen puintien aikaan vielä riihessä. Riihiviljaa kotieläintemme: kanojen, hevosten, sikojen, vuohien, lampaiden ja lehmien kanssa olemme syöneet täällä Suomessa nähtävästi jo ikiaikaisesti. Riihten historian voi arvella myös olevan hyvin vanhan.

Marraskuun töitä nykyajalle

Leikkuupuimureilla viljan puinti mullisti täysin viljan keruun ja puinnin. Viljat ovat nykysin puitu, erityisesti kuivina lämpiminä kesinä pois peloilta jo hyvissä ajoin elokuussa. Ne odottavat nykyisin maalaistalon piha – alueilla käyttöään talon suurissa teräspelti siiloissa jo elokuusta lähtien.

Tänään viljapeltojen viljanviljelyssä pellon käyttöön, satoon ja kasvutuloksiin sekä viljakasvien kasvuaikaan vaikuttaa ennen kaikkea viljanjalostus. Vilja tarvitsee aina vain yhä vähemmän aikaa kypsyäkseen, valmistuakseen – kerättäväksi pois pelloilta.

Viljakasvien korret ovat myös lyhentyeet jalostuksen myötä. Oljet, erityiseti pitkät oljet ovat nykyisin vain haittana. Vaivaksi vain ne ovat meidän ajan isännille. Kotieläimemme syövät tänään yleensä vain vähänlaisesti olkea. Vähemmän nykyajan lehmät nukkuvat olkivuoteillakaan.

Eikä esimerkisi tarvita pitkiä rukiinolkia pirtin seinustojen monien, henkilömäärältään suuren väen vuoteiden olkipatjoihin. Joskus, vanhaan aikaan myös pirtin lattioilla oli ollut paljon olkia kuin pehmikkeenä ja myös kuin olkivuoteena. Lapset olivat esimerkiksi leikkineet siellä kissanpentujen ja koiranpentujen kanssa. Pirtin lattian oljilla oli leikitty myös possujen, lampaiden ja vuohien kanssa.

Saattoi lämpimän pirtin puhtaille oljille nukahtaa kuka hyvänsä. Ennen oli kylissä esimerkiksi kiertänyt kodittomia kulkumiehiä tai kiersi melko paljon tilapäisesti maalaistaloissa työtä tehneitä työmiehiä. Hyvää oli heidänkin nukahtaa yöksi lämpimän pirtin puhtaille oljille.

Ei talossa välttämättä ollut vuodetta tai sänkyjä edes jokaiselle oman talon asukkaalle. Oljilla pehmustetulla lämpimän pirtin lattialla, oli hyvä nukkua heidänkin, joille ei piisannut omaa sänkyä.

Oljet pirtin lattialle vaihdettiin välillä. Entiset sämppääntyneet, likaantuneet pirtin lattiaoljet vietiin navettaan, että syövätkö kotieläimet niitä? Tai pirtin lattian vanhat oljet vietiin suoraan tunkiolle. Niistä tuli ajan myötä tärkeää lannoiteainetta vanhan ajan maalaistalon luomuviljellyille pelloille.

Leikkuupuimurit ovat tehokkaita

Leikkuupuimurit ovat muuttuneet suuriksi ja tehokkaiksi. Nykyajan tehokkailla leikkuupuimurilla korjaa yksikin mies valtavasti viljaa varastoihin hyvin lyhyessä ajassa. Hänellä on talossaan apuna esimerkisi nykyaikainen koneellistettu viljankuivaamo tehokkaine kuljettimineen ja käytännöllisine lämmönlähteineen. Talon pelloilta vilja siirtyy nopsasti suuria kuormia kuljettavilla traktorin suurilla peräkärryillä talon nykyaikaiseen viljankuivamoon.

Tutkijat ovat mietiskelleet, laskeneet ja selvittäneet sitäkin, että miten kaukainen kivikauden ajan esi – isämme sai tuotettua jonkinmoisen hyvin vaatimattoman pienen pienen säkillisen tai vakallisen leipä – tai puuroviljaa kivikauden ajan perheelleen? On esitetty laskelmia myös siitä kuinka suurta ihmismäärää kykenee ruokkimaan tänä päivänä yksi ainoa leikkuupuimurimies?

Marrskuussa marraskuun töitä

Tehdään maaseudulla edelleen maatalon töitä marraskuussa. Nykyajan marraskuisten töiden isännän puuhista ja niiden tekijästä voinee nostaa esille erään lähes nykypäivillä elänen entisen Tyrnävän Korvenkylän kaikin puolin esimerkin miehen, kyvykkään ja osanneen maanviljelijän Veikko Vesalan (1920 – 2006). Hänellä oli sitä totuttua tapaa ja käytäntöä, että maatalon kesätyöt ja yleensä peltotyöt piti olla tehtyinä mielellään jo lokakuulle.

Siihen kuuluivat esimerkiksi kaikenlainen korsiviljan ja monimuotoisen eläinten kuiva – ja ”virtas” heinäin ja kuivaheinän keruu talveksi kotieläimille. Siihen kuuluivat myös talon viljojen puinnit, perunan, nauriin, kasvimaan juureksien nostot ja syyskynnöt sekä myös peltojen ja pelto – ojien kunnostustyöt.

Peltoteiden kunnosta huolehtiminen on esimerkiksi ajankohtaista isännille eräinä syksyn töinä. Niitä oli hyvää tehdä esimerkiksi marraskuussa. Saattoi talon rakennuksiakin korjailla marraskuussa.

Liikkui Vesalan Veikko edelleen pelloillaan vielä marraskuussa. Mutta, hänen liikkumisestaan ja töistään pelloillaan näki, että ohi olivat kesän kiireiset peltotyöt jo hyvissä ajoin ennen lokakuun viimeistä päivää.

Hän kulki edelleen pelloillaan esimerkisi vesuri, lapio tai kirves olallaan vielä marraskuussa, mutta se oli vain kohta enemmän peltojen ja ympäröivän luonnon seuraamista ja tarkkailevaa katselua. Lintuja, joita oli marraskuussa hänen asuinsedullaan, hän myös seurasi niitä.  Hän katseli esimerkiksi sitäkin, että saako jo talvi tulla rauhassa, tuleeko se omalla vuorollaan vuodenkierrossa? Näyttääkö kaikki olevan kunnossa ja valmista jo talven tulla?

Marraskuun töitä Veikolla saattoi olla esimerkisi pihakaivon teko tai entisen kunnostaminen ja puhdistaminen. Ennen sementtisiä kaivonrenkaita pihakaivoissa olivat puukehikot. Ne tarvitsivat aikojen saatossa jotain huoltoa ja jopa lahonneitten puisten kaivokehikoiden uusimista. Esimerkisi eräänä 1960 – luvun marraskuisena päivänä tai eräänä syksytalven alun päivänä Veikko kävi tutulla naapurillaan kaverina tekemässä naapuritaloon uuden pihakaivon.

Ensin Veikko katsoi pienen taikavarpu, lehtipuuvarvun kanssa, että tuleeko ajateltu kaivo yleensä nyt oikeaan vetiseen paikkaan? Onko siellä tai lähellä vesisuonia? Tärkeää on pihakaivolle, että siellä piisaa vettä. Se on myös hyvä, että kaivo on melko lähellä veden tarvitsijoita asuinrakenusta ja navettaa myös.

Nykyisin, silläkin kyläkulmalla on ollut kunnallinen vesijohto jo muutamia kymmeniä vuosia. Vesalan Veikko sen aikanaan puuhasi kylään. Hän hankki puuhamiehenä myös merkittävän tarpeellisen lyhyen yhdystien Korvenkylän kylätien ja Temmeksen valtatie nelostien välille.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marraskuu

https://www.blogit.fi/suomen-historian-tapahtumia

http://maurintarinaa.blogimaailma.fi/2017/11/12/marraskuun-2017-tarinaa/

https://tarinoitatyrnavalta.wordpress.com/

https://kylmatila.wordpress.com/tag/rintamamies/

https://www.tringa.fi/linnut-marraskuussa/

http://suomenhistoriaa.omablogi.fi/avainsana/riihenpuinti/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Riihi

http://syotavakaupunki.fi/maanviljelyn-historian-vaiheita-suomessa/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanviljely

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/maanviljely-levisi-suomeen-7000-vuotta-sitten-1.32392

http://www.leipatiedotus.fi/tietoa-leivasta/pellolta-poytaan/viljan-tuotanto/suomessa.html

http://www02.oph.fi/etalukio/historia/autonomia/kaski.html

Vuosina 1953-1955  kuivattu Tyrnävän Leppijärvi.  Vesitetty uudelleen viime vuosisadan lopussa

Mauri Junttila v. 1959

Tyrnävän Korvenkylä Tyrnävän (Temmeksen) Haurukylän

ja Tyrnävän Keskikylän välissä